Monet ihmiset ovat jossain kohtaa elämäänsä harkinneet bändin perustamista. Ystävien kanssa soittaminen on hauskaa, terapeuttista ja voi johtaa parhaimmillaan maailmanlaajuiseen menestystarinaan.

Tässä muutamia asioita mitä on hyvä ottaa huomioon kun harkitsee bändin kasaamista:

  • Nimi

Oletetaan, että muutama soittaja on jo löytynyt ja musiikkityyli on suurin piirtein selvillä ja aletaan miettiä yhtyeelle nimeä. Ihan ensimmäiseksi kannattaa unohtaa ne “hauskat” nimet mitä on keksitty saunassa parin huurteisen jälkeen. On tietenkin selvä, että esimerkiksi “Ikuinen Turvotus” tai “Diharrea Tsunami” kuulostavat lystikkäiltä, mutta eivät hirveän vakavasti otettavilta.

  • Soittajat

Mikäli kaveripiiriin ei kuulu montaa soittajaa, voi bändin perustaminen olla hankalaa. Yksinkertaisimmillaan bändin kokoonpano voisi olla kolmihenkinen voimatrio eli kitaristi, basisti ja rumpali yhden hoitaessa myös laulun. Triolla soittaa jo melkoisen monipuolista musiikkia ja jäseniä voi myöhemmin hankkia lisää yhtyeen dynamiikan selkiydyttyä.

Mikäli ei tunne muita muusikkoja ja on tottunut soittamaan yksinään kellarissa, niin kannattaa jättää ilmoituksia muusikkojen suosimiin medioihin kuten muusikoiden.net ja mikseri.net sekä suosia oman asuinpaikkakunnan medioita. Ilmoitukseen kannattaa lyhyen ytimekkäästi selittää, minkälaista musiikkia yhtye suurin piirtein soittaisi ja mitä soittajia tarvitaan.

  • Musiikki

Asioita selkeyttää aina, jos joku soittajista ottaa ohjat käsiinsä ja kantaa taiteellisen vastuun yhtyeen musiikista. Mikäli yhtye on vain joukko soittajia, joilla kaikilla on omat visionsa ja myöskin toteuttavat niitä vapaasti konsultoimatta muita bändin jäseniä, niin seinä tulee vastaan hyvinkin pian ja kaikkien into lopahtaa. Bändin nokkamies tai -nainen on se, joka ohjaa yhtyettä ja joskus toimii jopa diktaattorin tavoin. Jos esimerkiksi yhtyeen kitaristi päättää yhtäkkiä vaihtaa sävellajia kysymättä muiden mielipidettä, niin silloin bändin johtajan tehtävä on laittaa soittokaveri “ruotuun” mutta asiallisella tavalla eikä kiukuttelemalla.

Vaikka yhtyeeseen muodostuisikin selkeä ja vahva johtohahmo niin on kaikkien etu, että muidenkin soittajien ideoita kuunnellaan ja kokeillaan rohkeasti, koska sillä lailla bändi voi kehittyä yhtyeenä. Ei ole loputtoman järkevää esimerkiksi tehdä tusinan verran yksinkertaisia kolmisointu-rokkibiisejä, koska innostus lopahtaa ilman vaihtelua. Toki on pidettävä yhtyeen tyylistä ja genrestä kiinni – jos liittyy punkbändiin, ei voi vaatia, että ruvettaisiin yhtäkkiä soittamaan humppaa.

  • Bänditreenit

Kun yhtye harjoittelee yhdessä, on bänditreenien tarkoitus nimenomaan harjoitella bändinä. On raivostuttavaa jos esimerkiksi rumpali ei osaa yhtyeen biisejä ja alkaa opetella niitä harjoituksissa. Jokaisen soittajan pitää opetella oma osansa kuntoon ja bänditreeneissä jokainen osa hitsataan yhteen.

Kun yhtye harjoittelee yhdessä niin soittajat oppivat tuntemaan toisensa ja pystyvät ennalta jo arvaamaan ja varautumaan tilanteisiin, kuten esimerkiksi mitä yhtye tekee sillä välin, kun kitaristilta katkeaa kieli. Yhtyeen on yhtä lailla tärkeää saada harjoitella yleisölle soittamista, sillä jännitys kasvaa huomattavasti kun kuuntelijoina ei olekaan pelkästään tutut soittokaverit. On pystyttävä soittamaan oma osuus nappiin, vaikka katsojina olisi kuinka paljon väkeä tahansa.

  • Mainostaminen

Kukaan ei tunne bändiä jos sitä ei kukaan mainosta. On tehtävä aktiivisesti töitä näkyvyyden eteen sosiaalisessa mediassa, mainoslehtisien avulla ja bändin logolla varustettujen paitojen avulla. Paidoista ja muusta oheismateriaalista yhtye saa tuloja joita voidaan käyttää vaikkapa parempien soittokamojen ostoon.

Lopuksi muistutuksena: “No pain, no gain” eli sitkeys palkitaan!